<< edellinen

JussiV kirjoitti 19.12.2009 17:54

Kilpapilkinnästä

Kun lohenkalastusvälineet roikkuvat varaston naulassa, pitää kalastavan keksiä itselleen muita tapoja narrata vesien eväkkäitä...

Eipä ole tullut minulla sen kummemmin kuin muillakaan blogien pitäjillä kovin uutterasti kirjoiteltua tarinoita blogeihin. Mutta onneksi tuo keskustelufoorumi on elänyt ainakin jossain määrin, niin eivät ole sivut päässeet kuihtumaan.

Keväällä lupasin kirjoitella jotain kilpapilkinnästä, kunnes aika alkaa olla kypsä. Nyt arvelin tuon lupauksen lunastaa ja tähän jotain aiheesta säveltää. Pilkille päässee tällä hetkellä jo koko maassa kovan pakkasjakson ansiosta. Poikkeuksellisen hyvin menikin jäiden tulo ainakin täällä itäisessä Suomessa, kun ei ehtinyt riitteen päälle satamaan puolta metriä lunta. Ja siltä vaikuttaa, että nämä jäät tulivat jäädäkseen.

Täytyy heti aluksi todeta, ettei teksti tule sisältämään kuin murto-osan siitä kaikesta, mitä kilpapilkintä kokonaisuudessaan on, mutta jos nyt jotakin. Niin ja itsehän olen vielä keltanokka tässä(kin) asiassa, mutta on alla olevassa tekstissä varmasti joitain kohtia, joita jotkut kokeneemmatkin kilpailijat allekirjoittavat...

Kala:
Lähdetään siitä, että kilpailukalana on ahven ("arvokisoissa" on aina näin) ja kooltaan se on yleensä "pientä". Toki suurempaakin kalaa toisinaan joku sattuu saamaan, mutta enimmäkseen tulokset koostuvat kuitenkin pienestä kalasta. Omalle kohdalleni on kolmentoista kisakauden ja noin 300 kilpailun aikana sattunut palttiarallaa 5 kilpailua, joissa suurin osa omasta saaliista on koostunut yli 100g ahvenista. Muutoin pääosa saaliista on ollut 5-50 -grammasta kalaa, keskikoko kilpailuahvenissa lienee tuolla 15-35 gramman kieppeillä.

Välineet:
Jos nyt edellisestä kohdasta poimitaan, että kala useimmiten on suhteellisen pientä, ei välineidenkään tarvitse olla mahdottoman järeät. Yleisimpiä Suomessa käytettyjä kilpapilkkejä ovat tapsi-, ketju-, ja värikoukkupilkit. Itse käytän edellä mainituista yli 90-prosenttisesti tapsipilkkiä (tällä hetkellä näin, mutta siirtyminen puhtaasti ketjuun on kummitellut mielessä jo muutamia vuosia). Pilkki on itselläni paikasta riippuen 4-10 senttiä pitkä ja tapsi on aavistuksen pidempi kuin pilkki. Tapsin päässä roikkuu kevyt mormyska, yleisimpiä koukkukokoja lienevät (ainakin itselläni ovat) 16, 14, 12. Siimani ovat vahvuudeltaan 0.18 tai 0.20 ja tapsi pykälää ohuempi. Monet käyttävät ainakin huonolla syönnillä ja särkeä ongittaessa hurjan pitkiä tapseja, mutta itse en moisia suosi (en osaa käyttää). Morrin värit lienevät toisille vähän samanlaista "henkimaailman hommaa" kuin lohiperhonkin värit, mutta ilmeisesti samat kaverit, jotka saavat kaikki lohensa mustalla perholla, saavat myös kaikki ahvenensa tinan värisellä morrilla. Jos nyt väreistä jotain pitää sanoa, niin normaalit valon aallonpituuden lainalaisuudet pätevät tässäkin ja poikkeuksiakin on, kai..?
Ongen pitää olla käteen sopiva. Yleisesti kilpailuissa käytetään haarukkavapoja, mutta esimerkiksi suurin osa värikoukkumiehistä onkii perinteisellä "diagonaalityylillä". Yleisesti ottaen onkien ei ole syytä olla turhan raskastekoisia ja kaikkien vapojen olisi hyvä olla samanlaisia, jotta kalua vaihtaessa ei "tyyli muutu". Itse kannan mukanani 4-5 haarukkavapaa, jotka on "säädetty" omaan käteen sopivaksi. Niissä on kiinni yleensä kaksi tai kolme tapsipilkkiä, yksi tai kaksi liukupilkkiä (pilkki, jossa on säädettävä "tapsi", eli pääsiima liukuu pilkin lävitse ja on lukittu kutistesukalla) ja yksi ketjupilkki. Morreissa ei itsellä ole suosikkivärejä, enkä yleensä ole väreistä kovinkaan tarkka, ehkä tässä olisi taas yksi suuri kehittymisen paikka?
Tapsipilkissä syöttinä ahvenkisoihin riittää useimmiten normaalit kärpäsentoukat. Mikäli odotettavissa on heikompaa syöntiä, on syönnin ”käynnistämiseksi” syytä varata mukaan jonkin verran myös surviaisen toukkia.

Harjoittelu:
Jos vain on mahdollista, niin kilpailualueeseen kannattaa käydä tutustumassa etukäteen. Monesti kilpailua ennen on muutamien päivien rauhoitusaika. Luonnollisesti mitä lähempänä kilpailua harjoittelun suorittaa, sitä todennäköisempää on olosuhteiden säilyminen kilpailuun saakka.
Harjoitteluun kannattaa tehdä päässään selkeä suunnitelma: "Missä aion käydä?". Kilpailualueet ovat normaalisti pienimmilläänkin niin suuria, ettei yhden päivän aikana ehdi missään nimessä kurkistamaan jokaista hyvännäköistä paikkaa, ei kannata edes yrittää. On järkevämpää harjoitella esimerkiksi 3-4 kilometrin hyvännäköinen rantaosuus tarkasti, kuin tökkiä reikiä sinne tänne usean neliökilometrin alueelle. Tai vastaavasti jos paikka on jo entuudestaan jokseenkin tuttu, kannattaa käydä päivän aikana koettamassa 4-5 eri hyväksi havaittua paikkaa, toki aina silloin tällöin harjoitellessakin kannattaa hakea myös jotain uutta. Tämä on ainakin oma näkemykseni aiheesta. Ja tarkasti harjoittelu ei todellakaan tarkoita sitä, että reikää on puskettava vieriviereen viiden metrin välein. Tilanteesta ja paikasta riippuen harjoitellessa on syytä pitää reikien välisenä etäisyytenä kymmenistä metreistä noin sataan metriin. Tämä on todellakin tilannesidonnainen, aina ei kannata kulkea liian harvallakaan reikävälillä, ainakaan suuresti vaihtelevilla pohjanmuodoilla ongittaessa.
Tärkein kohta harjoittelussa kuitenkin lienee, ettei paikkoja kannata pyytää tyhjiin. Yleensä itse pyrin uskomaan viimeistään 10 äkäisen ahvenen jälkeen, että reiän kohdalla on syövää kalaa. Suurta aluetta kartoittaessa jo ahven tai pari reiästään riittää kertomaan alueen kalaisuudesta. Ja harjoittelun tarkoituksena on usein varsinaisten kalapaikkojen lisäksi kartoittaa myös niitä syvyyksiä, millä kalat liikkuvat ja samalla pyrkiä saamaan suuntaa siitä, kuinka suureen tulokseen kilpailussa pärjätäkseen tulisi päästä. Treenipäivä kannattaa ehdottomasti ottaa hyvänä "treeninä" koko keholle, joten ei muuta kuin töihin!

Paikat:
Kilpailualueista on yleensä saatavilla etukäteen kartta. Kartasta kannattaa poimia "poikkeavuuksia". Laajan matalan alueelta silmiin pistävät montut ja päinvastoin. Yleisesti sellaiset alueet, joilla pohjanmuodot vaihtelevat rajusti, ovat kalojen mieleen. Kun kilpailuissa kohdekala on yleensä pientä ja sitä tulee vieläpä pyrkiä saamaan paljon, on useimmiten syytä rajata pois kovin syvät alueet. Pienehkö kala myös usein viihtyy rannan ja matalikkojen läheisyydessä. On tosin olemassa paikkoja, joissa onkisyvyydet ovat pitkästi yli 10 metriä ja kala pientä, joten tähän kohtaan on erittäin vaikea tehdä minkäänlaisia yleistyksiä. Penkkojen laidat, matalikot, kuopat ja muut suuret pohjanmuotojen muutokset sekä niemien kärjet ja lahtien suut ovat hyvä yleislähtökohta kalaa etsittäessä. Kannattaa muistaa, että Suomen kilpailuvesiä on ongittu paljon, ja kysyttäessä uuden paikan onkisyvyyksistä suurin osa kilpailevasta kansasta kyllä kertoo oman näkemyksensä vilpittömästi. Jonkinlaisena ohjeena voisi myös sanoa, että mitä kirkkaampi vesi, sitä syvemmältä ongitaan. Mutta tämäkin teoria on paikkansapitävä vain toisinaan. Paikanvalinta ja ennen kaikkea paikan hakeminen kilpailun aikana on mielestäni ehdottomasti vaikeimpia osa-alueita kilpapilkinnässä. Harjoittelumahdollisuus kannattaa kyllä käyttää hyödyksi!

Kilpailutaktiikka:
Kilpailuun lähtiessä kannattaa selvittää joko karttatiedustelun tai harjoittelun ja tietenkin ”puheiden” perusteella kalojen mahdolliset olinpaikat. Samalla kannattaa pyrkiä selvittämään, mitkä paikat kilpailualueella keräävät suurimman osan kilpailijoista. Suurten kilpailijaryppäiden seasta tulee monesti hyviä tuloksia kyllä, mutta voittaakseen suuresta ryppäästä on aina oltava mukana rutkasti tuuria. Hyvin usein kilpailujen voittaja onkii pienehkössä joukossa tai yksinään. Jos omalle alueelle kertyy paljon porukkaa, on syytä viimeistään muutaman reiän jälkeen pyrkiä siirtymään ryhmän laidalle, sieltä on parempi mahdollisuus löytää aktiivista kalaa enemmälti. Totuus nimittäin luonnollisesti on, että suuri joukko tyhjentää parvesta kalaa paljon tehokkaammin, kuin yksi onkija tai pari.
Itse en porukoita suosi, vaan pyrin aina hakemaan ”omaa paikkaa”. Toisinaan (USEIN!) tällä tyylillä haukkaa tyhjää, mutta sattuessa yksinään tai kaverin kanssa kalan päälle on touhussa suuren urheilujuhlan tuntua. Yksin etsintä on huomattavasti helpompaa, mikäli järvi on entuudestaan tuttu harjoittelun tai edellisten kisojen perusteella. Totuus on, että useimmissa järvissä suuret alueet ovat käytännössä tyhjiä kaloista talvesta toiseen.
Peesaaminen eli toisten jäljessä kulkeminen on myös kilpailutaktiikka sinänsä, mutta mikäli moista harrastaa, on syytä peesata vain ”alueelle”. Peesaajiakin on kahdenlaisia, harmittomia ja ”harmia tuottavia”, jos noin voidaan sanoa. Alueelle peesaamisella tarkoitan sitä, että katsotaan vähän minne päin konkarit ja kisaveden tuntijat suuntaavat ja pyritään itse löytämään samankaltaisia paikkoja samalta suuripiirteiseltä alueelta. Tällöin ei kuitenkaan mennä viiden metrin päähän peesattavasta, tai ei ainakaan pyöritä ympärillä koko päivää. Harmiton peesaaja antaa peesattavalle mahdollisuuden omaan työskentelyyn ja tekee myös itse omaa peliään hieman etäämpänä, kymmenien – satojen metrien etäisyydellä. Ja yleensä tällaisella peesaamisella voi jopa pärjätä kisoissa. Mikäli koko ajan pyrkii peesattavan ”iholle” tämän etsiessä uutta kalaa, on jatkuvasti jäljessä ja toisaalta aiheuttaa mielenharmia myös kanssakilpailijoille. Toki, kilpailusäännöthän sallivat useimmiten reiän teon viiden metrin päähän toisesta, herrasmiessäännöt ovat kuitenkin näissäkin asioissa vielä erikseen. Tilannesidonnainen on toki tämäkin. Ongittaessa isossa joukossa on reikien välit väkisinkin pienet ja tällainen seikka tulee joukkoon hinkuvan ymmärtää.
Yleisesti ottaen kisaan lähdettäessä kannattaa itsellä olla päässä pääsuunnitelma ja sille varasuunnitelma. Esimerkiksi näin: ”Menen tuonne lahden suulle ja rei´itän tuon ja tuon matalan reunuksen. Jos siitä koko matkalta ei kalaa löydy, siirryn tuonne ja tuonne matalikolle. Mikäli sieltäkään ei kalaa löydy, siirryn etsimään isoa sattumakalaa tuon syvän laidasta…” tai ”Menen tuohon pieneen lahteen ja ongin siinä ensimmäisen tunnin pientä kalaa, kunnes paikalle tulee jo varmasti paljon muitakin. Siitä hyppään alun jälkeen onkimaan tuohon kaikkien tiedossa olevalle laajalle matalikolle ja pyrin löytämään siitä omaa aluetta” Kilpailun paikkoja ja varapaikkoja ei kannata suunnitella liian etäälle toisistaan. Siirtyminen vie luonnollisesti aikaa. Itse pidän kilometrin ja puolentoista kilometrin väliin olevaa siirtymistä vielä kohtuullisena. Sen mittaisella siirtymisellä ei normaalikuntoinen mies menetä heikossakaan jääkelissä kuin kymmenestä viiteentoista minuuttiin tehokasta onkiaikaa. Tuollainen aikatappio on useimmiten täysin kiinni kirittävissä. Siirtymisissä on kuitenkin syytä muistaa, että ongitulle alueelle on ahvenkisoissa turha siirtyä. Tämän vuoksi kannattaakin jo aamulla tarkastella muiden kilpailijoiden menemisiä, suuntautuuko muiden polut suoraan omalle varapaikalle. Tällöin on uuden varasuunnitelman aika. Yhtenä tärkeimmistä kilpailemisen perusajatuksista pidän juuri ennakoimista. Kilpailijan on oltava koko ajan tietoinen sen hetkisestä tekemisestään ja päässä on jatkuvasti oltava suunnitelma tulevaa varten. Todella hyvänkin alun suoma etu katoaa kisan aikana helposti, jos ei tiedä mitä tekee syönnin loputtua.

Kai tässä nyt jotain…
Kuten jo alussa mainitsin niin kilpapilkinnän kirjo ei ole purettavissa yhteen blogikirjoitukseen. Ja edelleen korostan, että nämä tässä esitetyt väitteet ja kommentit ovat vain yhden lajiin (täysin) hurahtaneen mielipiteitä ja varmasti täysin tai ainakin enimmäkseen kumottavissa useissa tilanteissa.
Näin minä kuitenkin tällä hetkellä kilpailemisen näen.

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa jokaiselle ja kireitä siimoja vuodelle 2010!
Jussi



PS: Itselläni ei vielä ole pilkkikausi korkattuna, taitaa avaus mennä joulun pyhiin, jopa ohikin…

<< edellinen

Karhunkaataja kirjoitti 03.06.2010 06:45

Moi kaikki savolaiset ja löysinpä teidät. Kaksi talvea olen seikkaillut kuhapilkinnän myötä opettelemassa tasapainon käyttöä ja uusi elämä alkoi...Hollolan tasuribrankkari Jari Lempisen tasapainoilla olen saanut reppuni painoksi komeita ja kauniita kuhia, joista nuorena en osannut edes unelmoida ja sama jatkunut nyt kahtena keväänä sivutissin kera Lieksan Viekijärvellä karhujen keskellä myös heti jäiden lähdettyä. Moni luulee että kuhaa kannattaa pyytää heinäkuussa ja elokuun hämärtyvinä iltoina! Totta on, mutta veden ollessa just vapautuneena jäistä, niin menkää ja tehkää jotain yllättävää. Olen kevään 2009 ja 2010 aikana soutamalla saanut sellaisen määrän kokemusta ja oppia Nilsun sivutissillä, että ne tyhjät reissut, joita kesällä olin tehnyt on nyt poispyyhitty...mutta maanpinnalle putosin Lokinlammella viimeisten jäiden aikana, kun leipuri paltaani ja "epämääräinen" arvovaltainen hänen esikuntansa puhdisti lammesta pe-su aikana 23 kirreä ylös. Ahneus iski karhunkaatajaan ja Roinisen lammen tyhjennys alkoi osaltani sunnuntaina klo 12.Kaikki koettelin, parhaani yritin ja palasin Kuopioon letkun varteen ja päiväkirjamerkintä huikeat: ei nykäystäkään, Ankkalinnan luonto-eno lienee rykäissyt pitkän sylen lähtiessään kohti uusia seikkailuja ottiavantoon,,,mikään muu ei käy järkeeni, mutta emmä ny tiijä tuollaisia täkykaloja...Eikä tarttenut käsiä liata. Jussille,Eskolle ja Tenhus-Timolle kireitä siimoja ja Sarvi-Jaakkoja kyhhäilemmään...Tunnistatteko?

Karhunkaataja kirjoitti 03.06.2010 06:40

Moi kaikki savolaiset ja löysinpä teidät. Kaksi talvea olen seikkaillut kuhapilkinnän myötä opettelemassa tasapainon käyttöä ja uusi elämä alkoi...Hollolan tasuribrankkari Jari Lempisen tasapainoilla olen saanut reppuni painoksi komeita ja kauniita kuhia, joista nuorena en osannut edes unelmoida ja sama jatkunut nyt kahtena keväänä sivutissin kera Lieksan Viekijärvellä karhujen keskellä myös heti jäiden lähdettyä. Moni luulee että kuhaa kannattaa pyytää heinäkuussa ja elokuun hämärtyvinä iltoina! Totta on, mutta veden ollessa just vapautuneena jäistä, niin menkää ja tehkää jotain yllättävää. Olen kevään 2009 ja 2010 aikana soutamalla saanut sellaisen määrän kokemusta ja oppia Nilsun sivutissillä, että ne tyhjät reissut, joita kesällä olin tehnyt on nyt poispyyhitty...mutta maanpinnalle putosin Lokinlammella viimeisten jäiden aikana, kun leipuri paltaani ja "epämääräinen" arvovaltainen hänen esikuntansa puhdisti lammesta pe-su aikana 23 kirreä ylös. Ahneus iski karhunkaatajaan ja Roinisen lammen tyhjennys alkoi osaltani sunnuntaina klo 12.Kaikki koettelin, parhaani yritin ja palasin Kuopioon letkun varteen ja päiväkirjamerkintä huikeat: ei nykäystäkään, Ankkalinnan luonto-eno lienee rykäissyt pitkän sylen lähtiessään kohti uusia seikkailuja ottiavantoon,,,mikään muu ei käy järkeeni, mutta emmä ny tiijä tuollaisia täkykaloja...Eikä tarttenut käsiä liata. Jussille,Eskolle ja Tenhus-Timolle kireitä siimoja ja Sarvi-Jaakkoja kyhhäilemmään...Tunnistatteko?

caupcp kirjoitti 20.03.2010 10:00

PGe9wS <a href="http://awfyhyjewyyk.com­/">awfyhyjewyyk</a>,­ [url=http://kkkkmupxvpdm.com/]kkkkmupxvpdm[/url], [link=http://aqklsofvzyvz­.com/]aqklsofvzyvz[/link]­,­ http://huqjfiroisbg.com/

luonto-eno kirjoitti 01.02.2010 12:39

Tervehtys taas!
Tämä nykyaika tekkee meistä niin tekniikan lumoissa olevia immeisiä,että kairaaminenkin on mahdollista suorittaa moottorivoimalla.Polttomoottorilla toimivia kairoja on ollut kaupoissa jo vuosia,mutta nyt on keksitty yhdistää kaira ja akkuporakone.Tiedät varmaan systeemin eli kairasta veivi pois ja tilalle laitetaan adapteri joka voidaan laittaa porakoneen istukkaan.Erä-lehden ukot testasivat taannoin ja yhdellä akulla kuulemma surauttaa 50 reikää sutjakasti!Onko kokemuksia sinulla tai tutuillasi vekottimen toimivuudesta?Ehkä on liian hölömö systeemi pilkkikisoihin,mutta saattaisi toimia esim.tunturijärvien paksuilla jääkentillä?Ajattelin myös vaikkapa haukupilkillä olevan apuna koska silloin on porattava kymmeniä reikiä ennen kuin aloittaa niiden sorkkimisen onkipelillä.
Moottorikairasta kertoi muuan kuopiolainen sinunkin tuntemasi Jorma M.tarinaa kun olivat matikkapilkillä.Järven muodot olivat olleet sellaiset,että aina ei saanut selvää mistä alkoi rantahietikko.Joku oli päräyttänyt moottorikairan pyörimään ja kaasu pohjaan tietenkin.Olipa ollutkin hassun hauska tunne kun huomasi,että poraakin kuivalla maalla ja kaira jumitti kiinni karaten käsistä.Kaasu oli hirttänyt kiinni ja poran moottoriosa jäi pyörimään itsekseen.Eipä siihen uskalla kovassa vauhdissa näppeineen tarrata joten oli täytynyt antaa pöristä itsekseen kunnes tankki oli tyhjä...
Tuo akkupora/kairayhdistelmä vaatinee sen,että poraajalla on ruista ranteessa estääkseen välineen karkailun käsistä,ainakin näin teoriassa tuntuisi?
Tekniikka on ihmeellistä ja olihan niitä sellaisia paristolla toimivia mormyskavapojakin joskus myynnissä.Kun painoi nappia niin kärki vipatti mahottomasti..sen aikaa minkä vapa yleensä toimi.Ainakin isäsi saattaa muistaa sellaisen värkin.
Taitaa se kaurapuurolla ja ruisleivällä pelittävä kone käsivarressa olla vielä sittenkin paras ratkaisu niin kauan kuin siinä virtaa riittää;)...

JVee kirjoitti 24.01.2010 19:53

Terve!

Sydämmellisesti tervetuloa takaisin internetin ihmeelliseen maailmaan luonto-eno! :) Innolla saamme taas lukea hyvällä huumorilla maustettua ja rutkasti tietoa sisältävää tekstiä!

Tarkenemisesta... Jos kala syö ja pitää olla paikallaan, niin vaatetukseen on kiinnitettävä huomattavasti enemmän kuin päivinä, jolloin kalaa ei tahdo löytyä ollenkaan. Jälkimmäinen päivä sattui (taas) tänään minulle. Koko kisan tarkeni hyvin onkia paljain käsin n.25 asteen pakkasesta huolimatta. Reikää kairatessa vain oli rukkaset kädessä. Mutta se tosiaan johtui siitä, että yli kolmea minuuttia ei tarvinnut yhdelläkään rei`ällä viihtyä ja noita kolmenkin minuutin reikiä oli pari-kolme...
Jos kala syö hyvin ja paikallaan "joutuu" kykkimään, niin silloin on itseni tuollaisella 15-20 asteen pakkasella vedettävä kynsikkäät käteen. Ja jos tuulee, niin pakkasmäärä saa luonnollisesti olla paljon pienempi. Mutta normaali- ja huonolla syönnillä ja tyynellä kelillä tarkenee kyllä pääosin onkia paljain käsin 20 asteeseen asti. Huonolla syönnillä kynsikkäiden tyynen sään pakkasraja on itselläni niin korkea, että silloin en enää pilkille varmaankaan lähtisi :P
Eli ei minulla ainakaan ole valitettavasti tarjota mitään "kepulikonsteja".. Villaiset kynsikkäät on kädessä, jos palelee. Ovat vaan tosiaan onkiessa niin epämieluiset laitteet, etten mielelläni moisia käytä.

Rukkasista sen verran, että niiden on mielestäni syytä olla reilun kokoiset, mutta lyhytvartiset, jotta ne on helppo vetää kynsikkäiden päällekkin. Nahkarukkaset ovat käytänössä osoittautuneet erittäin hyviksi. Onkiessa persauksen alle ja kairatessa käteen, ainakin silloin tällöin, kelistä riippuen.

Saappaista. Monenlaista on vuosien mittaan markkinoille tullut ja markkinoilta mennyt, mutta itse olen koko pilkkiurani ajan pitänyt talvisäässä Power Bootseja (lumettomilla kentillä ja leudolla säällä sitten kalvollisia maihareita). Ja en muista kertaa, että varpaita olisi noissa paleltanut. Ainoa miinus niissä mielestäni on varren ahtaus. Tosin nykyisin on niistäkin saatavilla leveämpi- mutta lyhytvartista mallia. Paljon on markkinoilla muitakin hyviä saappaita ja jos kymmenen vuotta sitten 95 prosenttia onkijoista käytti Power Bootseja, niin on luku vuosien varrella pudonnut ainakin puoleen tuosta. Kengissäkin muuten kannattaa varoa "halpoja kopioita"... Sukkana itsellä on lähespoikkeuksetta Craft:n tai vast kosteuden siirtävä lämpösukka ja mummon kutoma villasukka. :)

Ylipäätään tarkenemisen perusedellytys on kerrospukeutuminen. Nykyisin on saatavilla erittäin laadukkaita asusteita niin alle, väliin kuin päällekkin. Alle on syytä pukea kosteutta siirtävää kerrastoa ja väliin esmes mikrofleeceä ja paksumpaa fleeceä. Jos pilkkipuku on "the one and only" jokasään vaate, on sen syytä olla myös veden ja tuulenpitävä ja mieluusti myös vuorellinen. Gore Texin rinnalla on tänä päivänä paljon muitakin hyviä kalvoja. Itsellä on pari eri pukua; Pakkassäille paksumpi vuorellinen ja leudoille keleille kepoisempi kuori-asu. Noiden alle sitten kelistä riippuen kerroksia eri määrä...

Että näin.. En osannut Maken kysymykseen vastata.

Bootseista muuten vielä sen verran, että eivät ole parhaat mahdolliset kengät monen päivän reissulle! Ainakaan mikäli käytössä ei ole hyvää kuivatussysteemiä. Irroitettavalla huovalla varustetut saappaat ovat paljon helpommat kuivatettavat! Ja huopakumisaappaisiin ei ole olemassa sanomalehden voittanutta kosteuden kerääjää!


Hyvää talven jatkoa! Jospa nämä pakkasetkin pien hellittäisivät.

Jussi

luonto-eno kirjoitti 23.01.2010 21:30

Tervehtys pitkästä aikaa!
Meni entinen tietsikka Jouluyönä paaskaksi ja kesti kuukauden palata tänne virtuaalitaivaaseen joten paljon olisi asiaa taas kyseltäväksi sinultakin;)!Eli onkelmani on herkkä vauvamainen hipiäni töppösormissanikin.Nuo kummankin käsivarren jatkeena olevat sormitertut tahtovat paleltua pakkasilla onkiessa herkemmin kuin teillä oikeasti kovilla kalamiehillä.Peukalokin paleltuu vaikka sen luulisi olevan suojassa keskellä kämmentä;)! Tupakin tupsuttaminen kun on vielä paheena vaikka hyvin tiedän senkin edistävän väninää kohmeisista räpylöistä...No rohkenen siis kysellä neuvoa kuinka näpit saisi pysymään siedettävästi lämpimänä?Olen pitänyt mukana vaihtokynsikkäitä,pientä pyyheliinaa kuivatakseni välillä kätösiä,joskus tungen kylmät kourat paidan sisään(eukollekin kokeilin-sain melkein turpahan)...niiin..ja onhan sitä erilaisia sisäisiä lämmikkeitä tullut testattua myös.Niissä viimeksi mainituissa on tehoa sikäli,että hyvinkin pian käytön alettua ei enää palella johtuen siitä,että menen joko tulille höpöttämään samoja iänikuisia kalajuttujani tai kotiin.
Kilpailuissa nuo douppingit vievät ukolta varmasti terän ja maineenkin ennen pitkää joten mikä on salaisuutesi lämpimänä pysymiseen?Olet tietysti vielä riski parhaita miehuusvuosiasi elävä urho,mutta isäsikin käy kisoja raakalaismaisissa olosuhteissa eikä pelkää kylmää joten onko kyseessä sisu,tottuminen.asenne, vai joku muu?Esim.ne semmoset kemialliset lämmityssysteemit-sellaiset eril.pussukat joissa jokin kemiallinen reaktio antaa lämpöä?
Kengät minulla on lämpimät.Ostin emännälle ja lopulta itellenikin Powerbootsit.Hieman kankeat kävellä ja liukkaat jäisellä pinnalla,mutta älyttömän lämpimät.Matikkapilikillä yli 30C pakkasilla tennissukka jalassa ei vielä 6 tunnin aikana mitään ongelmia.Risukoissa ne kuulemma hajoavat herkästi eli metsästäjälle en suosittelisi.Entiset lämpökenkäni olivat melko hyvät,Nokian irtovuorikumpparit.Kestivät vain 26 vuotta ennen lahoamistaan....nykyiset vastaavat menevät kuulemma parissa talvessa kun enää ei saa käyttää samoja myrkkyjä kumiin.En sitten tiedä onko ekologisempaa viskata aina parin talven jälkeen kumpparit kaatopaikalle vai neljännesvuosisadan välein varustettuna kovemmilla säilöntäaineilla?Raskaathan ne nokialaiset oli,vaan kuntokin oli kohdallaan kun niillä juoksin joskus kuin hirvi.Koska kenkäni olivat melko isot,saivat äijät niistä usein sanomisen aihetta..Kerran olin kirjolohta onkimassa jo aamupimeällä tuolla paikallisessa "lohiparatiisissa" eli Valkeisen talviavajaisissa.Paljon oli porukkaa,vaan silti jonkin ajan kulutta kuului selkäni takaa kun nimeäni mainittiin.Oli kaverin mielestä ollut helppo löytää tungoksessakin ja pimeässä koska kenkieni kannat olivat vielä rannassa kun itse istuin ongella..eli meleko isot kai ne kumpparit sitten olivat!
Kekelle tiedoksi:En tietäs kalastuksesta yhtään mittään ellei olisi olemassa Jussin kaltaisia heppuja jotka kertovat salaisuuksiaan.Monet kerrat omin päin opetellessa eri kalahommeleita on pää kajahtanut seinään ja läpikin siitä.No aikaa myöten siten jotain oppii,mutta jos joku asiaan perehtynyt antaa edes aakkoset kouraan niin ei tarvitse ihan sokeana törmäillä.Viihdyn kalastuksen parissa vaikka vuoden jokaisena päivänä jos mahdollista,mutta silti tunnen olevani varsin untuvikko monessa asiassa.Lasken sen kyllä rikkaudeksi,koska silloin riittää mielenkiintoisia haasteita ja kokeiltavaa kaikkina vuoden aikoina eri kalalajeille.
Vaan nyt taas huomasin sen minkä muut jo ajat sitten:oon mahoton jatustelija ja jaarittelija.Aivan hyvin olisi voinut kysyä:Ugh!Minä palella!Miksi sinä ei palella?

ixhtky kirjoitti 15.01.2010 00:20

qdNTjl <a href="http://hcbmnhhzqead.com­/">hcbmnhhzqead</a>,­ [url=http://hcfyldhnzjwa.com/]hcfyldhnzjwa[/url], [link=http://orerdrxmlctq­.com/]orerdrxmlctq[/link]­,­ http://jbglakdcqdoo.com/

keke kirjoitti 29.12.2009 18:09

Vieläpä kirjotan kun muisti palailee pätkittäin.Naapurin Sepe(tarkistin,soitin hänelle)sai ainakin neljän kilon lahnan tukkinippujen välistä pohjaongella.Tais vielä meijän nalle,sekarotunen pystykorva,syyvä sen kalan,vai olikohan sorsapaisti,mutta kumminkin,kuistilla oli ollu,nalle pisteli suihinsa.Asiaa ois vaikka kuin pal.Antaa himon yltyä.Tiijä vaikka tässä työttömänä tekis tuon oman lokin.Nähellään.

keke kirjoitti 29.12.2009 17:38

Olipahan niin pitkää kirjotusta,että muistankohan puoliakaan mistä pitäs kysellä,mutta erinon omaista,harva kalamies/lohimies kertoo nuin rehellisesti pilkinnästä.Jos sallinette kerron vähän kokemusia silloin kun minä olin nuori(hähä tämä se ottaa koville nuille meijän nuorisolle)Onki oli semmonen puusta tehty tikku, johon oli lyöty kaks naulaa,käressä tais olla mutkalle käännetty naula,jonka läpi siima kulki.Ja näille kahelle naulalle pyöriteltiin siimaa/kalastajanlankaa.Ongittiin isoja lahnoja pitkälahen sahan jonkasta.Jonkka on se mistä tukit työnneltiin sinne sahalle menevään ränniin.Sieltä sitä pilikittiin isoja lahnoja.Paskahuusin takkaa saatiin hyvät syötit.Isoja matoja.No se siitä.ajat ovat muuttuneet.Ei oo enää paskahuusseja.Hehee.Mutta asiaan.On tuo Jussi aikamoinen mestari,etteivain ihan pohjoismainen?Minä alottelin kalastamaan perholla ja pilkillä oisko 1997,kun mänin/pääsin nykyiselle työpaikalle:siellä kyllä huomasin, että kalahommista ei ihan kaikkee kerrota.Voisinko sannoo että minuakin on narrattu(ei valeheltu)monta kertoo.Mutta ymmärrän sen nyt,eihän kukkaan harjottele toisille kalapaikkoja,vaikka minä oon niin pöljä/rehellinen,että kerron kyllä kaiken, niin pilikki kuin perhoistakin(elekee uskoo,oon niin kova valehtelemmaan,että sitä ei usko kukkaan,ei ainakaan erkki,eikä erkin sisko pekka)Nythän minä kirjottelin ihan asiattomuuksia asialliseen Jussin aiheeseen,joten kysympä kun minua kiinnostaa tuo tasapainopilkintä.Saako kilpailuissa olla tasapainon alla esim.kiinteää tapsia syötin kaa.Onse mukava käyvä sillontällön rentoutumassa jossain kisoissa,KUN EI OO NIITÄ PAINEITA.Ai niin.Jotain minäkin olen Jussilta ja sirrinonkijalta oppinut.Viimekeväänä Hiltulanlahessa viiden metästysseurojen välisessä kisassa olin toinenVoitto ratkes(100g)kun tein tyhjän reissun sinne lahenpohjaan.Melekein lähtörannasta löysin pasuria ja lahnaa.Parraat tekivät reikiä metrin päähän,mutta minä vaan nostelin kallaa.No se ei oo nokon nuukaa nuo säännöt nuissa kisoissa.Kiitos Jussi,jaksoit rankan työsi ohella antaa hyviä vinkkejä pilkintään.Nyt se on heleppoo,sais ne vuan tuonne jiän alle:Niin,tuo Luonto-Eno yrittää olla joku "alle avuton"Siinä on mestari,isolla ämmällä,Tai sitten hän on kovempi valehtelemmaan kun minä.HÄÄÄ.Hyviä vointeja.

luonto-eno kirjoitti 23.12.2009 22:05

Kiitos ja nöyrä kumarrus Maestro Jussi:)!
Onkimiseni paranee artikkelisi johdosta monta sataa prosenttia ja varmasti niin käy muillekin jotka lähtevät ohjeillasi kohti lumikenttien kutsua.
Värikoukuilla ihan ilman syöttejä olen joskus kokeillut.Tulokset eivät rohkaisseet,johtuen osaamattomuudesta ja luottamuspulasta pelkkää syötitöntä koukkua kohtaan.Ruottalaistyyliin kokeilin eli jäykkäkärkinrn kevyt vapa nöpöotteella ja sitten vain Olles Pirkiä tms.svenssonmallista leijaa viputtamaan.Joku sintti tuli vaan usko kun loppuu niin eipä sitten kehtoo kauan naputella.Tasarissa värikoukulla on joskus ollut merkitystä ja sitä tai tavan koukkua öpaut kokoa 12 kärpästoukalla tms.maustettuna olen tarjonnut ajoittain kohtuu menestyksellä.Siis omiin tarpeisiin menestyksellä,teille alan ammattilaisille se menestys olisi varmaan huono vitsi;)...Joskus nuorukaisena olin innokkaampi istumaan ongella kun kalat kelpasivat naapureille jotka ilolla ottivat niitä niin paljon jaksoi kantaa.Ei tarvinnut siis alkaa itse perata saalista.Joku pari kolme kiloa menee nykyisin ennen kuin alkaa tympiä jos ahven on pientä ja siksi joskus joutuu harrastamaan pilkilläkin c&r-touhua.Se kyllä ainakin minun avannoilla heikentää usein syöntiä.Joku viisas kertoi,että sellaiset pois lasketut kalat levittävät ympäristöönsä jotain stressihormooneja jotka saavat muutkin kalat varuilleen..lienetkö kuullut asiasta jotta pittääkö paikkansa?Onkiiko kukaan kisoissa tasareilla mitalisarjoissa tai puhtaasti mormyskalla?Se mormyskahan toi ven..eikun silloisille neuvostoliittolaisille joskus 60-70-luvun aikoihin maaotteluvoittoja paljonkin.Minulla on vanhoja lehtiä niiltä ajoilta jos joskus haluat vilkaista sen ajan talvikalastusmuotia.
Onkohan sinulla tai muilla pilkkimiehillä tämmöstä ilmiötä esiintynyt:kun avanto alkaa antaa kiiskiä,niin muu kala lopettaa syönnin?Minulle niin käy ihan aina.Ei auta vaikka sitten etsisi parvia muista kerroksista kuin pohjasta.Harvoin muutenkaan olen onnistunut nostamaan ahvenparvea ylemmäs siitä korkeudesta missä ne ovat syöntinsä aloittaneet.metrin ne saattavat hetkeksi nousta vaan helposti lopettavat touhun jos alkaa kokeilla temppua.Mikä mättää?Onko vaikkapa morrin väri väärä jos nostaa valoisampaan korkeuteen?Vai veden paine,lämpötila vai onkijan väärä asenne ja ahneus kun haluaisi nostaa kalaa nopeammin vaikka miettii jo :"kuka nämä jaksaa taas perata vaikka onhan se paistettu ahven hyvvee ja kukkona ihanoo"!
Paljon iloa tuottava laji on talvionginta.Nyt siitä saa taas lisää irti,sillä minulla on erilaisia morreja melko iso kasa amatööriksi kun kaverit niitä tekevät ja huuto.netistä joskus ostelen.saan ohjeistasi suuntia oikeisiin käyttöalueisiin ja se helpottaa onkiukon elämää kummasti.
Kiitos sinulle taas opastuksesta!
Oikein hyvää Joukua sinulle ja kaikille läheisillesi:)!
t:Make

JVee kirjoitti 23.12.2009 19:24

Morjens Make!

Keltanokka kyllä. Pärjäyksiäkin on joskus tullut, mutta joukkoon mahtuu todella paljon erittäin huonoja kisoja, jotka olen omalla kokemattomuudellani ja typeryydelläni mennyt pilaamaan. Ja noita kisoja on mahtunut tähän mennessä jokaiseen talveen, enkä oikeastaan usko niiden koskaan edes loppuvan. Josko ei lohenonginnassa voi koskaan olla valmis, en usko siihen tässäkään lajissa :) Aina voi oppia paremmaksi kilpailijaksi. Vielä en ole tavannut sellaista Lohimiestä, joka voisi sanoa saavansa AINA lohta, enkä ole tavannut myöskään kilpapilkkijää, joka voisi sanoa voittavansa aina :)

Jotain lisää varsinaiseen tekstiin...

Kairat on nykyiselläänkin enimmäkseen neljätuumaista mallia. Myös kapeammalla kierteellä olevia pelejä (3-3,5) jotkut käyttävät, mutta nelonen on ehdottomasti yleisin. Ja siitä eiästä kyllä mahtuu käytännössä 99,99 prosenttia kisakaloista :) Itselläni ei ole reiän pienuuden takia pudonnut koskaan yhtään kalaa ("kopkop". Toki jäänreunaan putoilee tappavan tasaisesti kala silloin tällöin. Käytetyin ainakin vielä toistaiseksi on UR:n vihreä. Muitakin malleja on aina silloin tällöin noussut pintaan (uusimpana(?) Moran valkoinen), mutta uskaltaisinpa väittää, että tuo vihreä UR 4" on edelleen käytössä reilusti yli puolella kilpailevasta kansasta. Itse en ole kokenut tarvetta sen vaihtamiseksi. Poikasena kairailin ko. mallin kevyellä alumiiniversiolla. Muuten hyvä laite, mutta kuten arvata saattaa; pidemmän päälle ja ainakin paksuun jäähän kairatessa tahtoi antaa periksi ja putki vääntyi... Ei ole aktiiviseen touhuun kalua kovin moneksi kaudeksi siitä.

Tuo on taivahan tosi, että tuntuma tärppiin katoaa sitä mukaa, kun tapsi pitenee. Tämä on myös yksi syy siihen omieni lyhyyteen. Ja toden totta tuo sotkeutuminen ja onginnan hitaus ovat ehkä niitä merkittävämpiä syitä. Ja toisaalta olen perustellut asia itselleni myös siten, että kun tapsit on lyhyitä, on käytännössä pakko etsiä syövää kalaa. Varmasti pitkillekin tapseille olisi aikansa ja paikkansa, nimenomaan erityisen huono syönti. Eivät vain ole meikäläisen onkiin vielä tietään löytäneet. Ja kuten mainitsin, mieluummin olen siirtymässä kokonaan pelkkään ketjuun, kuin pitkiin tapseihin...

Säistä.
Tämä on sellainen seikka, joka on sama kaikille kisaajille, mutta se joka ymmärtää sään merkityksen kulloinkin pärjää.. ehkä...
Yleisesti ottaen pidän itse kaikkein heikoimpana onkisäänä sellaista, kun jään päälle on satanut lunta kisaa edeltävänä päivänä ja/tai yönä. Toki siihen vaikuttaa, onko lunta ollut jo aiemmin, vai tuliko sade kierälle jäälle ja toki myös lumen määrä. Silloin jos lumisade sattuu kisapäivälle, voi se etenkin kirkkaissa vesissä jopa korjata syöntiä. Loppujen lopuksi säiden vaikutus kalojen halukkuuteen on aika pitkälti järvisidonnainen. Kirkkaissa vesissä, kun valokin luonnollisesti tunkeutuu paremmin ja syvemmälle, on myös säillä suurempi merkitys.
Jos nyt ajattelisi jonkinlaisen yleistyksen laatia, niin pilvisellä säällä pitäisi pyrkiä vähemmän lumen alueelle ja matalampaan veteen ja puolestaan kovalla auringonpaisteella kalat löytyvät usein paksuimpien lumipatjojen alta ja syvemmältä. Laikkuja sisältävä jää (olipa sitten kirkkaita laikkuja lumijäällä, tai lumilaikkuja kierällä jäällä) on erityisen kiehtova ongittava ja sisältää usein iloisia yllätyksiä, kun näitä laikkuja löytyy sopivista kohdin...

Morrien värit eivät itselleni ole "niin justiinsa". Saatan lauantaina harjoitella vaikkapa hilesinisillä mormuskoilla kirkkaassa vedessä ja jatkaa seuraavana päivänä samoilla kaluilla tummassa vedessä. Ja vaikken onnistuisikaan, en morreja siitä ala syyttämään :P
Toki, jos optimiväreillä aina onkisi, voisi tuloksetkin olla aivan toiselta planeetalta ja ainakin yksittäiset syontiputket säilyä pidempään... kenties. Kuten jo aiemmin mainitsin, tiedän molempien koulukuntien miehiä, jotka ovat kisoissa hyvin pärjänneet. Jos itse jotain erikoisuuksia omiin onkiini virittelen niin se menee näin (ei tyytyväisyystakeita:):

Kirkas vesi, vähän lunta:
- päävärinä sininen, juuressa punainen ja keltainen
- päävärinä violetti, juuressa punainen ja keltainen
- tumma vihreä
- tinan väri
- ei fosforia

Kirkas vesi, paljon lunta:
- kaikki em, lisänä fosforia
- valkoinen
- marjapuuro

Tumma vesi, ei lunta:
- keltaoranssi
- punainen
- ei kovin kirkkaina väreinä
- tinan väri

Tumma vesi, paljon lunta:
- em. värit mahdollisesti kirkkaampina, lisänä fosforia

Alkukausi (ahvenelle):
Kirkkaat värit, lisänä fosforia

Loppukausi (ahvenelle):
- hillityt värit, ei fosforia eikä fluoreja

Särjelle (kokeiltavaksi kulloinkin):
- punainen
- keltaoranssi
- hilevihreä
- tina
- lumenaikaan fosforia, lumettomaan aikaan ei

Tuossa jotain ajatuksia eri olosuhteiden värimaailmoista... Vinkki: Värikoukkumiehiltä kannattaa udella kulloisenkin kelin ja tilanteen erikoisvärejä, he pelaavat pelkästään väreillä ja koukkukoolla... ja pilkin uinnilla ja tehokkaalla etsinnällä ja kovalla kunnolla ja vaikka millä :) Mutta ottivärit heillä on varmasti paremmin hallussa kuin meikäläisellä! Minä luotan syötteihin. Pääasiassa käytän valkoista ja punaista kärpäsen toukkaa, yleensä koukussa on molempia yksi.

Siinä jotain ajatuksia lisää, ei edelleenkään minkään valtakunnan totuuksia :)

Jussi

luonto-eno kirjoitti 21.12.2009 00:36

Moro!
Olipa niin järkeen käypää tekstiä,että tälläinen maatiaisonkijakin voisi kuvitella taktikoivansa uudella tavalla jossain pikku kuppikunnan kisassa.
Sinäkö keltanokka?No on tietysti hyvä pitää jalat maassa tuleviakin menestyksiä varten,mutta eikös sinulla ole voittoja ja mitalisijoja jo kansainväliselläkin tasolla?Eläpä ole liian vaatimaton kuitenkaan,kyllä niistä meriiteistä on syytä olla erittäin ylpeä!Uskon kyllä helposti kun kerrot,että kilpailuihin liittyviä asioita ei voi eikä jaksa kukaan laittaa kirjoitettuun muotoon.Kyllä se kokemus,näkemys ym.hifistelyt on haettava paikan päältä ajan kanssa.Tuo tapsiesi pituus hieman yllätti,mutta onhan se selvä,että lyhyet tapsit eivät sotkeennu ja niistä on nopeaa irrottaa kalat.Minulla kun on aina huono syönti varsinkin kilpaonkijoihin verrattuna,niin pidän semmosissa 10-20 cm tapsissa morria.Täytyypä muuttaa tyyliä,koska tuntuu usein siltä,että tuntuma ottiin on sitä huonompi mitä pitempi apsi.Särkiä onkiessa se pitkä piuha on ollut joskus hyväksi,mutta ehkä se on minulla uskonkin asia koska penskasta asti niin olen tehnyt ja helposti on tavoilleen uskollinen jo tämän ikäinen kalkkis.Joskus vain en ole saanut kalaa nappaamaan kuin pitkällä tapsilla leijaavasti laskeutuvan morriin tai pelkkään koukkuun-vaikkapa kullan väriseen.On komeita ahvenia nuo kuvassa olevat.Taitaa reput revetä!Tuollaisia köllejä tuli ongittua nuorena kun käytiin Kirmajärvellä lähellä Nerkoota.Silloin ei keksitty niille muuta konstia kuin pelkkä venäläinen lituskamorri ja lumettuun avantoon laskeminen pienestä morrin mentävästä reiästä.Olipa hidasta touhua kun vettä kuitenkin riitti kuutisen metriä.Mieleenpainuvia hetkiä sai kyllä viettää kun pohjasta otti usein varttikilosta ylöspäin olevia ahvenia ja älyttömän isoja särkiä.Niitä särkiä joutui hieman väsyttelemäänkin kun siima oli max.0.14mm.Jos silloin olisit ollut onkimass samassa paikassa ja nykyisellä osaamistasollasi,niin varmasti olisit tyhjentänyt pajatson nokkamme edestä kevyesti ihan eri vehkeillä.
Vieläköhän kisaajissa on sellaisia jotka käyttävät erittäin pientä reikää tekeviä kairoja?Joskus sellaisiakin näkyi ja ihmettelin miten reiästä saa ylös kalaa joka painaa yli 200g?Kevyitähän ne porat on kuljettaa ja käyttää.Tuosta morrien väristä olen kuullut keskustelua paljon eri kelien ja valaistusten suhteen.Minulla ihan siviilikäytössä on tinamorri ollut tarpeeksi hyvä,keväällä joku sinipunakelta vihreällä maustettuna ja sellainen jossa morri on kokomusta ja sivuilla fl.tai fosforoidut keltaiset pisteet.NÖh..piruako näitä sinulle jaaritelen kun varmasti hallitset homman paremmin kuin hyvin.Ehkä toivoisin jotain opastusta esim.pilviseen ja aurinkoiseen keliin soveltuvista väreistä ja kommenttia noihin mainitsemiini väreihin...Syvällä kai niillä ei ole niin merkitystä,mutta matalassa tulee eniten ongittua paitsi esim.Roikalla missä ahvenia olen joutunut lirkkimään toistakymmentä metriä syvältä.Eikä aina anna sieltäkään.Kilpapilkintä vie varmasti miehen ja naisen mukanaan kokonaan eikä siinä kelejä jäädä murehtimaan kun on päätetty lähteä.Siinä ajatus on oltava koko ajan kasassa ja kunto kova.Varmasti voi tuntea kisan jälkeen,että on terve sielu terveessä ruumiissa;).Omat talvikalastukset on vielä kokonaan aloittamatta kun on sattunut kaikenlaista estettä ja venyy vuoden alkupuolelle vielä.Jos joskus jaksaisit kirjoitella jotain erikoisjippoja eri kalalajeille ja tilanteisiin.Yksityiskohtaisesti ei tietenkään tarvitse paljastaa,mutta jos vaikka kalojen oleskelupaikoista eri olosuhteissa..Eihän siitä saa kuin sata sivua tekstiä jos innostuu;)!
Kireitä sinulle ja Sirrinonkijalle sinne kisakenttien koviin koitoksiin!