<< edellinen
Luonto-eno kirjoitti 07.03.08 22:35
Kirjolohta ihan kohta..
Kirjolohi,sateenkaarirautu,eväbroileri..no ainakin ihan hyvä ruokakala on myös pilkkimiehen tavoitettavissa
Mateen onginta loppui osaltani,vaikka vielä tänään kuulin kutemattomia kaloja tulleen verkoista.Saaliit eivät olleet kovin huimia,7 madetta tuli parhaana iltana.Isoimmat olivat n.1.5 kg:n hujakoilla ja melkein joka reissulla tuli jotain.Eniten saaliisiin vaikutti ehkä se,että joka kerta menin eri paikkaan kokeilemaan.Vaikka jostain tulisikin mitä tahansa kalaa hyvin,niin kai minussa on mustalaisverta kun en malta kauan kalastella samoilla paikoilla vaikka miten hyvin tulisi saalista.Eri juttu jos mukaan tulee kavereita jotka haluavat mahdollisuuden kokeilla paikkoja joista on tullut onnistumisia ja näin voi mahdollistaa heillekin mukavia kokemuksia.Aina se ei silti käykään niin kuin oli kuvitellut.Eilen tuli hyvin,tänään hiljaista.Ei auta vaikka mitä tekisi ja siihen on tyytyminen.Onneksi tuntemani kalastuksen ystävät tietävät omien kokemustensa kautta varautua siihenkin ja retki voi olla ihan hyvä ilman hirmusaalistakin.Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla taas onnikin on myötä.Uusi paikka löytyi taas ihan penska-aikojen seudulta.Sitä kävin jo mateenpyynnin aakkosia opetellessani joskus 70-luvullakin kokeilemassa,mutta kun tekniikka ei ollut hanskassa,niin reppu tyhjänä palasin monet kerrat sieltäkin silloin.Nyt tulikin iloisia yllätyksiä.Emäntäkin tempaisi talven ensimmäisensä ylös jo ennen kuin sain omaa pilkkiäni veteen.Lankomies on innostunut jo monena talvena tulemaan Lempäälästä asti tänne Kallavedelle ihan matikan ongintaan ja melkeinpä junasta hypättyään sai kolme komeaa kalaa joista yksi oli n.1.5 kg mätimamma.Olipa silloin iloinen mies jäällä
.Hän ei ota touhua kuoleman vakavasti,aina on aikaa maistella hyviä sikareita jalojuomien kera ja rupatella maailman menosta.Tietysti hyvä saalis kruunaa reissun.No mateet on nyt ongittu,ensi talvena taas jatketaan.
Kirjolohi on kala jota moni paheksuu,mutta eipä etelän vesistöissä olisi paljonkaan ongittavaa jos sitä ei istuteltaisi säännöllisesti.Minulle on tuottanut suurta huvia sen pilkkiminen lampipaikoista.Moni käyttää eril.syöttitahnoja,mutta itse en niitä vempaimia harrasta.Kai joku wanha opetus siitä mikä on urheilukalastusta painaa alitajunnassa ja käytän ainoastaan yhtä vapaa kerrallaan joka on kädessä.Näin on vaikka sitten niitä haukikoukkuja käytänkin.Kirjolohta onkiessa ei välttämättä tarvita paljoa reikiä tai liikkumista muutenkaan.Ne kiertelevät lammessa yleensä pitkin poikin eri kokoisina parvina ja oletetuilla ottipaikoilla onkija odottaa niitä kohdalleen saapuvaksi.Pitäisi arvata/aavistaa/tietää missä ne luuraavat milloinkin.Syvyyttä saa olla joskus alla vaikka kuinka ja kuitenkin ne nappaavat melkolailla jään alta.Joskus vain ihan rantapaikat ovat antoisimpia.Lätkää moni huiskuttaa ja suosituimpia lienevät eril.Räsäsen seiskat,Kuusamon Lätkät ja sitten on vannoutuneita M.A.liitsien ystäviä.Monet tasaritkin toimivat ajoittain hyvin,esim.Rauhala on tehnyt hyviä pelejä.Minulla toiseksi eniten käytetty viehe talvella on pieni Mutuliitsin mallinen Killeri.Se on pieni litteä oravapyrstöinen värikäs tehopakkaus,johon kirjolohi ampuu joskus aivan hulluna kun muilla ei tapahdu mitään.En muista mikä tehdas niitä valmistaa,mutta otan selvää jos joku haluaa.Perhoillakin olen saanut joskus nätisti kalaa.Pieni 12 nron koukkuun tehty liitsin tapainen hanhisiipinen leijuja on joko fl.keltaisella tai fl.punaisella päällä varustettuna toiminut,kun siimaan laittaa pienimmän mahdollisen haulin ja teho vain paranee,jos sitä voi käyttää tähysrystäen avantoon.Silloin huomaa,mikä liike kaloja pelottaa ja mikä taas saa kiinnostusta aikaan.Pätee muihinkin vieheisiin ja on erittäin mielenkiintoista ja jännittävää,mutta vaatii vaalean pohjan ja paikan missä kalatkin haluavat uiskennella.Ylivoimaisesti eniten olen saanut kirjolohta mormyskalla.Niitä on tehnyt Kuopiolainen Ari Kolehmainen .Muillakin on tullut,mutta Arin vieheissä on jokin taika.Vihreä helmiäinen tai mitä liekään hehkuu pohjalla ja koukun varrella on joskus punakeltainen tms.iskupiste.Syöttinä poikkeuksetta kirjolohen mäti.Otan sitä talteen jo syksyllä saaduista kaloista.Paras koukkuun laitettava syötti tulee,kun leikkaa puukolla mätipussista pienen palan ja laittaa sen koukkuun hellävaroen.Joku tekee liivatteen avulla mätimöhnästä jotain vastaavaa,niistä en tiedä miten toimivat kun en ole kokeillut.Nyt joku saattaa sanoa,että se mätihän siinä houkuttaa eikä morri.Kyllä niinkin,mutta niin monen vuoden ajan on nähty huima ero muiden ihan samalla tavalla käsiteltyjen ja Arin morrien välillä.Niillä on voitettu Tahinlammen mestaruuksiakin Pieksämäellä.Esim.90-luvun alussa mukaamme lähti puoliväkisin houkuteltuna Mika M.joka sanoi vaatimattomasti:"En lähe teitä ammattilaisia häpäsemmään näihin kisoihin".Oli nimittäin taas perämoottoreita jaossa ja piruuttaan kuulutettiin entisten menestysten perusteella lähtöpaikalla."Mahtuukohan tänne takakonttiin miten monta perämoottoria?"Moni mulkaisi pahasti ja oltiinkin sitten ihan hissukseen.Kuitenkin kävi sitten niin,että Mika ensikertalaisena korjasi potin ja joukkueenakin oltiin viidensiä.Kaikki kalat taas Kolehmaisen morrilla kuten aikaisemissakin kisoissa jos halusi ykköseksi.Ari ei varmasti tiedä,että mainostan tuotettaan ja minulle siitä ei ole muuta iloa kuin se,että harvoin tulee nollareissuja hänen tuotteillaan.Tietysti sekin jää välillä muiden vieheiden varjoon,muta erityisen tehokas se on ollut aran ja "villiintyneen"kirjolohen onginnassa.Tuolla mätivirityksellä on se varjopuoli,ettei se kestä koukussa kauan ja varsinkin särjetsitä mättävät mieluusti naamaansa.Monet kerrat kuitenkin on särki ollut ystävä siinä mielessä,että kirjolohikin kiinnostuu,että mikä kuhina siellä särkiä kiinnostaa ja tulee katsomaan napaten morrin niiden nokan edestä.Kirjolohen otti on usein hyvin mitätön värähdys siimassa tai morrivavan kärjessä.Kuin normaali pikkukala vain ottaisi jos sitäkään.Siksi jokaiseen tärppiin tulee suhtautua hieman varoen,eli kevyt tartutus vain ja kyllä sen sitten tuntee jos siellä on karkeampaa kaliiperia vastassa.Vavassa on oltava jarru,tai se on viilattava siihen.Siima morriongella on minulla väh.0.16m tai max.0.20,eli mitään väkisin riuhtomisia ei saa tapahtua.Jossain alan lehdissä neuvoo johtava guru väsyttämään vavalla.En osaa sanoa siihen muuta kuin,että itse otan aina vavan toiseen käteen ja toisella pitelen siimaa jota annan kalan viedä halunsa mukaan.Välillä sitä joutuu lypsämään kaksin käsin ja taas liu`uttamaan sormiensa välistä.Pääasia on,että tuntuma kalaan säilyy,mutta mitään paniikkijarrutuksia ei tehdä.Tärkeää on huolehtia jo reikien teon yhteydessä,että kaikki ylimääräiset jääkokkareet on potkittu pois avannon ympäriltä katkomasta niihin helposti takertuvaa siimaa.Kun kala sitten alkaa tulla lähemmäksi avantoa,se yleensä aloittaa mahottoman venkoilun.Antaa sen vaan uida,jos karkaa niin karannut olisi muutenkin vaikkapa siiman katkeamiseen tai esim.koukku voi murtua morrin juuresta.Tietysti se repeääkin irti jos väkisin yrittää tai sitten on tuuria kalastajalla paljon.Kun se viimein varsinkin paksun jään aikaan saadaan avannon putkeen,niin ei muuta kuin pieni ja terävä nostokoukku käyttöön,jolla otetaan päättäväisen varmasti kala vaikka kyljestään napaten jäälle.Se nostokoukun käyttö ei saa olla mitään tempaisuja tai muuta riuhtomista vaan helekutin terävä koukku vain naksautetaan nahkan läpi kalaan maltti säilyttäen.Joskus kalan saa ihan niskasta nostaen,mutta koukku on varmempi.Ei jää morri käteen jos jotain vahinkoa sattuu siinä vaiheessa.Sitten pappia kalalle ja heti kurkku auki ja veret pois.Luvalla saa yleensä onkia kolme kalaa monissa paikoissa ja miksipä niitä ei yrittäisi.Kirjolohen väsytys on jännää touhua.Kuuden tuuman kaira on sitten se kirjohen onginnan perusvaruste!Ei muuta kuin onkimaan!Mukavia kalaretkiä teille lajitoverit
!
<< edellinen
