<< edellinen
Nakki-Masa kirjoitti 17.08.08 20:41
Tour de Lapland 2008
Reilut kolme ja puolisataa päivää tätä matkaa odotettiin, reissu oli vaiherikas aina alkuhetkistä lähtien…
4-5.7 Siirtyminen Kuopio –> Kuusamo – Kuusinkijoki - SaunavaaraKyseinen päivä oli kesän tai oikeastaan koko kevään odotetuin allekirjoittaneen kalenterissa. Illalla oli ohjelmassa auton nokan suuntaus kohti Kuusinkia ja ei sekään mieltä yhtään latistanut, että kyseinen aamu oli sillä erää viimeinen Suomen Puolustusvoimien palveluksessa. Tämä vuoden paras päivä sai kuitenkin ikävän käännöksen lähes heti portilta ulos päästyä, kun täysissä sielun ja ruumiin voimissa epähuomiossa unohdin paikallisen ravitsemusliikkeen pihassa lompakkoni auton katolle! Jossain vähän ennen Iisalmea tuli sitten puhelu Kajaanin löytötavaratoimistosta, jossa kyseltiin koska tulisin lompakkoni sieltä sitten noutamaan. Pienen selvittelyn jälkeen eräs loistava Kajaanin talousalueella vaikuttava tupakaverini kävi sitten noutamassa lompakon ja ilo oli ”ylimmillään” kun hukatun omaisuuden tulisi saamaan kuitenkin ilman lisäkuluja takaisin. Sitten iskeytyikin esiin se kolikon kääntöpuoli… Katolta tippumisen jälkeen, oli lompakon yli ajanut yhdistelmärekka ja tallella oli ollut enää yksi ainut opiskelijakortti vuodelta 2004! Jes!! Samana päivänä piti olla lähdössä odotettuun kahden viikon reissuun, pankit kiinni eikä korteista tietoakaan! Mutta reissuun kuitenkin lähdettiin pienen lainaneuvottelun jälkeen sitten melko perinteisellä tyylillä, käteisellä rahalla ja klassisilla perhoilla! Kuusamossa oltiin Harrin kanssa joskus yön hämärissä, tarkkaa kellon aikaa en jostain syystä muista... Harri heitteli yön aikana nousutaimenen toivossa muutaman laskun sillä aikaa kun henkilökohtaisesti tein harkitun päätöksen olla heittämättä ja säästää paukut seuraavalle päivälle Kuusingin Maakuntakisa III:n jatkoerään!
5-6.7 Maakuntakisa III:n jatkoerä - KuusinkijokiTeltasta heräily oli puolenpäivän aikaan hieman tuskaista. Harrille jouduinkin jo tunnustamaan, ettei moista olotilaa ollut kyseisen joen rannalla vielä ollutkaan. Pienen ”koomailun” jälkeen päivä kuitenkin lähti käyntiin, kun kisaporukkaa alkoi virrata jokivarteen. Suuri kiitos kuuluu myös eräille Sawon joukkueen jäsenille, jotka loistavilla huoltopoliittisilla toimenpiteillä oli nostamassa joukkueen kapteenia takaisin elävien kirjoihin! Kalastuksellisesti odotukset olivat korkealla, pitihän sitä kapteenina uskoa joukkueen iskukykyyn ja siihen että tiimi hoitaa kalan rannalle ja Pojan kotiin!
Rauhassa sai kuitenkin jokainen siimojansa liotella, eikä edes läheltä piti - tilanteet häirinneet leppoisaa kisatunnelmaa…
6-7.7 Kuusinkijoki – TakkupyörreLupaa oli päällä kahteen asti seuraavalle yölle, joten suunnitelma oli lähteä koittamaan olisiko ”Sawolaxien kotipooli” palkinnut ahkerat yrittäjät kirkkaalla nousukkaalla. Vaan rauhassa sai tuollakin olla, ei ollut haittaa niin kaloista kuin muista kalastajistakaan. Jo vähän ennen luvan loppua siirryttiin leiriin valmistautumaan seuraavan päivän siirtymiseen Tenolle. Sää ei osunut kovin heinäkuiseksi tälle Kuusingin valloitusyritykselle. Vettä satoi, viileää oli ja flunssan elkeet olivat jo ilmassa...
7-8.7 Tenojoki – SirmaLoistavat oli fiilikset kun alkoi Utsjoki ajomatkan loppupuolella lähestyä! Utsjoella suoritettiin ruokatäydennykset ja luvan ostot, jonka jälkeen siirtyminen kohti Lohirantaa. Jossain vähän ennen Vetsikkoa joelle päin katsellessa kävi lohikin komealla hypyllä meidät tervetulleeksi toivottamassa, eikä fiilikset siinä vaiheessa ainakaan laskeneet! Mökillä rauhallinen majoittuminen tervetuliaismaljoja unohtamatta, jonka nauttimisen aikana sitten päätimme aloittaa kalastuksellisen osuuden ensimmäisellä luvalla Sirmassa. Kaikella todennäköisyydellä saisi heittää varmasti rauhassa löysät pois ja eikä se mahdottomuus olisi vaikka tuoltakin voisi kalan siimannokkaansa saada!
Suhteellisen rauhallisesti saatiin kalastella kun ei ollut juuri muita rantamiehiä ko. paikkaan eksynyt. Venemiehet tartuttivat padon yläpuolelta kalan kiinni ennen puolta yötä, jota pitelivät jonkun puolisen kilometriä alaspäin, josta saivat sitten koukattua lohen veneeseen. Pehkonen punnitsi kiikareiden läpi kalan lohiluokkaan meneväksi, joten hyvä esimerkki siitä että ei se joki tyhjä ole! Hetken perästä Harri sai porukkamme ensimmäisen kiinnityksen, mutta juuri kun itse kerkesin jo ajatella kyseisen kalan keittokattilassa, niin siima löystyi ja lohikeittohaaveet saivat karmaisevan takaiskun. Ei muita kalatapahtumia tälle illalle…
Mökille päästyämme kuulimme, että se Sirmasta saatu kala oli tosiaankin lohiluokkaan menevä. Siellä se makasi kylmäkellarissa, painoa oli kertynyt reilut 21kg! Kalalla mökkinaapureinamme hetken aikaa ollut venekunta nappasikin nimiinsä Tenon lohiviikon kärkipaikan, onnittelut siitä heille! Kyseisellä porukalla oli muutenkin osunut soudut kohdalleen, kolmen isoimman kalan keskipaino oli ko. seurueella jotain seitsemäntoista ja puolen kilon luokkaa… Saamamiehet ovat näköjään erikseen!
8-9.7 Tenojoki - Piltamo , SirmaKuumeinen olo sen kuin paheni ja niin tuli Nuorgamin kylältä ostettua mittari lämmön varmistamiseksi. Väärälle (=kuumeen) puolellehan se mittari värähti ja mielessä kerkesi jo käydä, joutuuko *aatana pitämään välipäivän jo tässä vaiheessa viikkoa. Järkeväähän se olisi voinut olla, mutta silti piti lupa ottaa ja heittämään oli päästävä. Piltamossa heiteltiin tiiviisti ison peilin ja puronsuun väliä ilman kalahavaintoja. Olihan sitä tosin koneonkimiehillä alempana joku kala kiinni ja tulihan ne venemiehet ylhäältä yhden kalan kanssa, mutta heittosektori vaikutti niin hiljaiselta, että koimme parhaaksi vaihtaa hiippakuntaa. Sirmassa käytiin sitten aamu heittämässä, josta saldona pari hyppyä. Uskokin oli jo eräällä nimeltä mainitsemattomalla porukkamme jäsenellä niin koetuksella, että puheet olivat jo kotiin lähdössä… Itsellä taas tuntui joka heitolla, että nyt se ottaa! Vaan ei kuitenkaan…
9-10.7 Tenojoki – Sirma , BoratbockaSen verran kaivattiin jännitystä vielä kalastukseen, että kävimme iltasella laittamassa nimet ”särkkien lottolistaan” ja koneen pyörityksen jälkeen tulos olikin niin loistava, että kaikki porukkamme jäsenet saivat särkkäluvan tulevalle päivälle! Harrin kanssa läksimme vielä illaksi koettamaan Sirman Pehkosen siirtyessä voimien keruuseen mökille. Tälläkin kerralla kaloja näkyi, mutta tiukasta yrittämisestä huolimatta kenenkään perhoja ne eivät kelpuuttaneet. Itse sitten päätin räjäyttää pankin periaatteella ”tee kaikki päinvastoin kuin muut”, joten laitoin ”kakkosnelosen” kiinni ja lähdin koittamaan pohjasta levysiipisellä Black Doctorilla. Laskun puolivälissä perhon tullessa rantaan tunsin sitten sen odotetun paineen siimassa! Nostin vavan pystyyn jonka vastalahjana sain tasaisen painalluksen siiman toisessa päässä olevalta vastustajalta, joten tässä vaiheessa olin väsyttelevinäni eurotittiä. Sitten vastapeluri teki liikkeen lähteä kohti, ja aloin tuomita kalaa kuitenkin harjukseksi, mutta ilo repesikin vasta kalaa rantaan vetäessäni. Kovin se oli tumma titiksi, eikä selkäeväkään ollut harjuksen luokkaa…
Mutta hauskaa tuo oli! Niinhän sitä isot pojat sanoi, että ”Kyllähän sitä Tenosta lohen saa, mutta kalastappa matikka!”
Aamulla kuuden aikaan oli sitten taas kello soimassa ja kunnollista unta ei kerinnyt saada yhtään, mutta olin ajatellut että jos särkille kerta menee, niin heti seitsemältä siellä pitäisi olla tilannetta tiedustelemassa. Melko tarkkaan se seitsemän olikin kun olimme edelliskesän pelastaneella olemattoman näköisellä niskalla passissa. Itse löin edellisillan Matikka-Doctorin kiinni, jolla ensimmäisen laskun saldo olikin varsin lupaava. Neljä hyppyä näkyi heittosektorilla ja yksi hyvä titti oli jo kunnolla kiinni, mutta niin se vain itsensä räpisteli irti. Harri jäi aamulla vielä nukkumaan ja olisiko ollut sitten joskus kymmenen aikaan, kun herra vääntäytyi poolille. Mahtoi olla siitä seuraava lasku, kun sain sitten virkeän titin ottamaan karvasiipiseen 2/0 Silver & Black:iin. Tämä kala saatiin talutettua rantakivikolle asti ja ensimmäisen kalan onnellisessa ominaisuudessa pääsi illalla keiton pääraaka-aineeksi!
Taisi mennä yhdet laskut välissä, kun Harri sai titin poolin yläpäästä kiinni. Mutta niin se vain irtosi, kuten tuo ensimmäisen illan Sirmankin titti… Itse laitoin karkuutuksen jo erään koukkumallin piikkiin joka ei omaa silmääni missään suhteessa miellytä, mutta sitten niskalta polkaisikin ko. herralle vähän vöyreämpi kala kiinni, joka tahtoikin jo pohjasiimojen värin tarkastaa koskeen syöksyessään. Olisiko noin vartti mennyt Harrilla kalan perässä uidessa ja juostessa, kun sen sitten sai ensimmäistä kertaa koukkausetäisyydelle. Ensimmäistä kertaa joutui allekirjoittanut koukkauspuuhiin, mutta eihän tuo nyt mikään Amerikan temppu ole kun kala oli väsytetty kunnolla. Rannalle nousi komea priimakuntoinen uroskala, jolle painoa oli kertynyt vajaat seitsemän kiloa! Niin vain Rissanen paranteli lohiennätystään kertaheitolla reilusti…
Tuon kalan jälkeen pooli hiljeni, eikä tapahtumia enää sille päivälle ollut. Pois tullessa vielä Pehkosen kanssa nimet seuraavaan arvontaan ja sitten olikin mökillä edessä kalakeittoa ja kaatoryyppyjä! Jes! Ja unikin maistui, tulihan tuota 30h oltua hereillä ilman kunnollista unta…
11.7 Tenojoki – BoratbockaKuusi tuntia tuli unta välissä, kun oli jälleen aika kuudelta painua särkille edellisillan onnistuneen arvonnan johdosta. Edellispäivän paikoille suunnattiin, kun ei tuntunut olleen Siirissä eikä Kotamontussakaan mitään älytöntä juhlaa kalantulon kannalta, niin sama kai se missä omia perhojaan uittelee. Joitain hyppyjä näkyi tänäkin aamupäivänä niskalla, mutta perhoja eivät kuitenkaan kelpuuttaneet. Kolme miestä oli ringissä, kaksi savolaista ja yksi Kuusamon tuttavuus eli jonkin asteinen maakuntataisto saatiin jälleen aikaan! Kahdeksi olin tilannut sitten välipäivää pitäneeltä Harrilta taksin kioskille. Piti välissä lähteä nukkumaan, että jaksoi illalla olla lähdössä joelle saapuneen Lohiloordin kanssa Utskosken toimintaa katselemaan. Pehkonen siirtyi samalla Siiriin josta hetken perästä tulikin puhelu, että hänkin oli avannut tilastonsa vajaan kahden kilon titillä!
11-12.7 Tenojoki – UtskoskiIllan suussa kolmen miehen voimin Utskoskelle, jossa paikalla oli muutama mies joista osa tuttujakin… Melko rauhallista kalastelua, erään kaverin yhtä tärppiä lukuun ottamatta. Harri tartutti aamuyöllä auringon pilkahtaessa klassiseen Green Highlanderiin titin, joka saatiin onnellisesti rannalle. Jussi sitten näytti väsytyksen mallia aamulla kun tuo reilu kasi meinasi välissä heittäytyä hankalaksikin tapaukseksi, mutta mestarin elkein kala koukkausetäisyydelle, josta se sitten Markun toimesta turvallisesti rannalle. Harmittamaan jäi vaan se kun loppui videokamerasta akku juuri vähän ennen ratkaisuhetkiä… Särkiltä tuli vielä viestiä, että Pehkonen oli saanut reissun toisen tittinsä ennen kotiin lähtöä ja usko nousukalan kalastukseen oli jälleen palannut!
12-13.7 Tenojoki – Vetsikoski , SirmaSamalla SawoKoillismaa – arsenaalilla illalla Vetsikoskelle, jossa saatiin heitellä yhtä rauhassa kun Kuusingilla konsanaan, ei kalastajia eikä kaloja… Tai varmaan joku kala perhonkin näki, mutta ei ainakaan kelvannut, vaikka kaikkemme koitettiin. Yksi titti kävi hypyllä ilmoittamassa olemassaolostaan heittoalueen ulottumattomissa… Sirmassa jatkui sama trendi… Tässä vaiheessa puhuimme äijjjien kanssa rannassa, että vaikutti kovasti siltä että mikäli kalan tahtoi siiman päähänsä saada, niin kannattaisi suunnata joko Utskoskelle tai Särkille. Muualla kun oli joka kerta tapahtumien suhteen vieläkin hiljaisempaa kuin yllä mainituissa paikoissa paikoissa...
Mökillä oltiin joskus kahdeksan aikaan ja ajateltiin Harrin kanssa, että nukutaan tunti, käydään kaupassa ja tullaan jatkamaan unia. No reisillehän se meni tuokin suunnitelma, koska suunnitelluilta tunnin unilta herättiin sitten vasta viidentoista tunnin päästä, oli kai hieman univelkaa jo ensimmäisellä viikolla sitten kertynyt.
14-15.7 Vestre Jakobselv – Annijoki , Tenojoki – Ala-KöngäsYöllä sitten lähdettiin ajelemaan kohti Vestreä tarkoituksena saada jokin kiva kuva ko. paikasta ja tietenkin nähdä itse millaisesta joesta on oikeasti kyse, kun aiemmin nähdyt kuvat eivät kuitenkaan anna todellista kuvaa. Pieni lenkki jouduttiin tekemään kun tarvittiin petroolia autoon eikä Nuorgamissa sattunut automaattia olemaan. Utsjoella asti piti käydä tankilla ja sitten kun vielä erehdyttiin lähtemään Utsjoelta Norjan puolelle kohti Tana Bruuta ja sitä kautta Vestrelle, niin tulihan noita ”hukkakilometrejä” ihan kohtuullisesti. Perille päästiin aikanaan, mutta itse jokirantaan löytäminen meinasi tuottaa hieman harmaita hiuksia. Ensin koetettiin joen itäpuolelta päästä jokirantaan ja löytää se putous mihinkä Harri oli minua viemässä. Allekirjoittanut meinasi jo menettää hermonsa kun putous ei tuntunut eteemme sattuvan, mutta sitten länsipuolelta sattumalta päästiinkin oikeaan paikkaan. Ja onneksi päästiin, sellaisen hyppynäytöksen esitti Vestren lohet, että molemmat oltiin melkeen myytyjä siihen paikkaan! Vaikka päivä oli pilvinen, niin pohjaa vasten saatiin bongattua kymmeniä kaloja, mutta se mitä olisi näkynyt aurinkoisella ilmalla jää vain arvailujen varaan! Pieni yhdenkädenvavalla hallittavissa oleva joki, jossa ei ainakaan kyseisenä ajankohtana olisi tyhjää jokea tarvinnut kalastaa. Suurin osa kaloistahan oli toki tittiä, mutta isoimman ilmassa käyneen kalan punnitsimme lentomatkalla sellaiseksi mukavaksi kahdeksan kilon painoiseksi... Voisi olla vaikka jonkun tulevan vuoden lohenkalastuskohde! Mahtava paikka!
Aamulla sitten ajeltiin takaisin Lohirantaan, jossa oli yksi reissun ikävimmistä tapahtumista edessä! Mökki piti luovuttaa kahteentoista mennessä ja edessä oli teltanpystytys Ala-Könkään törmälle… Teltta pystyyn ja ”akkujen lataukseen”, josta tarkoituksena oli herätä puoli kymmenen aikaan katsomaan kioskille illan arvonnan tulokset. Noh, herättiin taas kun herättiin, mutta onneksi oli kuitenkin kioski vielä auki, eikä kaikki särkkäluvatkaan olleet menneet, joten sellaiset lunastimme taskuun. Illaksi laskeuduimme vavat kourassa könkäälle, jossa hetki katseltiin toimintaa ja vaihdettiin kuulumisia erään mukavan Pirkanmaan miehen kanssa. Harri sitten päätti lähteä kuitenkin välissä heittämään ja ensimmäisellä heitolla luottoglödäriin iskikin titti kiinni, joka taluteltiin rantaan… on se helppoa kun sen osaa! Siinä sitten muutamat kierrokset vielä heiteltiin, itse jatkoin samalla teemalla jolla olin koko edellisen viikonkin vetänyt. Yritin kalastaa isompaa kalaa silläkin riskillä, että en välttämättä mitään saisikaan… ja en saanut…
15.7 Tenojoki – BoratbockaOn se nousukalan kalastus rankkaa, vähäiseksi jäi taas unet kun aamuvarhain otimme suunnan kohti Siiriä, jossa oltiin vähän ennen seitsemää jonottamassa omaa vuoroa. Taisi olla Harrilla vuoronumerona kolme ja itse lähdin siihen perään samalla vanhalla teemalla. Hyvää lupaili ensimmäisten miesten laskut, koska kahdella ensimmäisellä miehellä oli yhteensä kolme kiinnitystä, joista kuitenkin kaikki harmillisesti karkasivat. Kahden edellisen miehen tapahtumista päätellen sanoin Harrille, että ”Sinä se et pääse loppuun asti tuota laskuas! Pettynyt olen jos et puoleen väliin mennessä ole saanut kalaa kiinni!” Kyseinen sparraus oli heitetty vitsillä, mutta
TOSISSAAN! Noh, ei kerinnyt Rissanen puoleen väliin kun vapa taipui ja mies talutti luvan toisen tittinsä rannalle!
Minä taas tulen perässä ja heitän tyhjää… Seuraavat laskut: Rissanen saa titin ja minä heitän tyhjää. Seuraavalla: Harrilla tärppää, minä heitän tyhjää ja takana tuleva mies saa kalan. Seuraavalla heitän Harrin ottiperholla: Pato-Rissanen laittaa sumpun kiinni ja saa 3,2kg kalan, minä heitän tyhjää ja takana tuleva karkuuttaa!
Siinä vaiheessa en voinut muuta kun nauraa ja miettiä että mitä sitä tekee päin *ersettä vai kiertääkö se nyt vain sitten noin pahasti! Mihinkään selvään johtopäätökseen en päätynyt, mutta ei ollut minun päivä, ei… Ok, heittelin taas tuota yhtä laskua lukuun ottamatta isompia perhoja ja koetin saada isomman kalan hermostumaan, niin olisiko siinä sitten ollut yksi syy miksi titit ei napsuneet siiman nokkaan, mene ja tiedä. Tosin heitinhän minä Harrin Glödärilläkin, mutta ei se kelvannut vaikka uskoin uittavanikin samalla tavalla kuin Pato-Rissanen samaa perhoa! Välissä oli sitten perholla kokoa sen verran, että ringissä istunut vanhempi herrasmies oli sitä mieltä, että tuollaista et saa tuonne virtaan viskata tai karkaa viimeisetkin kalat poolista!
Sitten pois tullessa kioskilta rantaluvat kouraan, kahden hengen mökin varaus seuraavalle päivälle kioskin yläpuolisesta firmasta, jonka jälkeen telttaan kyselemään unta. Tarkoitus oli herätä viimeistään kolmelta ja suunnata aamukalaan Utskoskelle…
16.7 Tenojoki – UtskoskiKun puoli kolmen aikaan rupesin heräilemään ja miettimään lähtöä, niin Rissanen tuumasi että hän ei mahda jaksaa lähteä. Itse olin sitten joskus kolmen jälkeen kolistelemassa Ankkalinnan miesten mökillä eräänlaisen velanmaksun merkeissä, jossa miehet sattuivatkin olemaan jo hereillä, mistä suunnattiin sitten rantaan neljän miehen voimin. Autolla oli vielä kriittinen hatunvaihto-operaatio, kun ei pipolla meinannut tulla kalaa niin piti vaihtaa toiseen lakkiin, taikauskoinenhan minä en missään nimessä ole… Tyhjä pooli oli odottamassa ja rauhassa siinä saatiinkin heitellä. Itse tuli tehtyä ensimmäisen ja toisen laskun jonkin sortin välikuolema ja vedettyä tuolissa puolen tunnin tirsat, kun kovin meinasi väsyttää… Sen verran sitä vielä tokkurassa oli sitten laskulla, että meinasi uusi lohivapa lentää Evotekkeineen Utskosken monttuun, kun yläkäden ote lipesi kesken etuheiton! Onneksi oli kuitenkin tyvipäässä alakäsi kiinni...
Kolmannelle laskulle lähtiessä Markun perhonvalintaoperaatiota sivusilmällä katsellessa ja kuunnellessa sain omankin perhovalinnan suoritettua melko vaivattomasti. Markku mietti, että pitäisi laittaa jotain tosi pientä, niin itse ajattelin laittaa sitten jotain tosi isoa. Mitä sitä nyt tyhjää jokea samanlaisilla perhoilla pyytämään? Laskulle lähtiessä ehdotin Topille vielä, että teroittaisi koukun valmiiksi ja laittaisi kameran päälle. Vastaukseksi sain jotain sen tapaista, että ”tuolla ”uistimellako” sitten meinasit heittää?” Peilin yläpäästä kuitenkin sitten tööttäsi kala isoon kettuperhoon kiinni ja tunnusti alkumetreillä siltä, että ei välttämättä ihan titti olisi. Ongelmallinen väsytys meinasi tulla kun kala meinasi lähes väkisin alkuvetojen jälkeen uida rantamatalaan! Oudolta vaikutti tapaus… Itse kerkesin jo miettiä kaikki vaihtoehdot aina roppakalasta kassiloheen saakka. Sehän se olisikin vielä puuttunut kun olisi matikan lisäksi saanut kassilohen tai pintasiimalla kalan ulkoa kiinni!!! Olisi siinä hampaita naurattanut… Jonkun aikaa se siinä rannassa pyöri ja varma olin, että karkuunhan se vielä tuosta matalasta pääsee. Lopulta kylki kuitenkin kääntyi ja kala tempaistiin rannalle, hieman väriä ottanut 90cm/7kg eli lohikerhoon päästiin! Kiitokset Markulle koukkauksesta!
Olisikohan ollut kalan passiiviseen käyttäytymiseen ainakin osasyynä se, että oli kaksihaarainen koukku suussa kiinni siten, että toinen haara toisessa leuassa ja toinen toisessa?!?
Olinkin jo kerinnyt miettiä, että koko omasta Savolaisesta lohenkalastavasta tuttavapiiristä kaikki muut olivat päässeet kosketukseen isomman kalan kanssa paitsi minä… Oliko sitten perhon koko tällä kertaa se ratkaiseva tekijä vai ei, taaskaan ei kala sitä kertonut. Itse kuitenkin uskon vahvasti hatunvaihdon olleen se maaginen siirto…
Markku tuumasi perhosta, että ”Johan on melkonen! Vähän niinkun Black Docktori, mutta ei sinnepäinkään!” Sellaista minä siitä kuitenkin sillon joskus yritin tehdä…
Enää ei tullut heitettyä, kun juuttisäkin puutteessa piti lähteä viemään kalaa pakkaseen. Sitten olikin leirissä ohjelmassa teltan purku ja jälleen mökkiin siirtyminen. Mukavahan tuo tuntui ajatus taas päästä vähän paremmalle sängylle lepäämään ja voimia keräämään. Päivällä oli edessä vielä kaupassa käynti, nimen lisäys arvontalistaan ja pihviaterian valmistus. Sitten hetkeksi nukkumaan ja puoli kymmeneksi herätys, että kerkiää katsomaan miten onnisti arvonnassa. Noh, itse en kuullut koko kellon sointia ja Harri oli siirtänyt sitä vähän eteenpäin. Ilmeisesti ei soinut enää uudelleen ja herättiin 23:05. HienoaMahtavaaLoistavaa! Kioski mennyt jo kiinni eikä keritty ostaa lupia ollenkaan, ei särkille eikä mihinkään muuallekaan! Eihän siinä auttanut kun jatkaa unia ja mennä ostamaan lupa sitten aamulla kun kioski aukeaisi.
17.7 Tenojoki – BoratbockaNeljän aikaan aamulla oli ”akut ladattu” uuteen iskuun ja aikaa kioskin aukeamiseen oli vielä monta tuntia. Eihän siinä sitten kun ruvettiin tekemään parit perhot päivän kalastussessiolle. Ensimmäisenä syntyi perinteiset Glödärit Harrin malliin, jolla mies oli saanut kuudesta kalastaan viisi ja toisena aloitettiin sitomaan perhot erään reseptin pohjalta joka saatiin reissun ensimmäisenä Tenon päivänä eräältä soutajalta. Kuten edellisestä blogini kirjoituksesta käy ilmi, niin ihailin Harrin perhoja jo talvella. Nämä talven iltoina rasiaan ilmestyneet Glödärit olivat juuri niitä...
Toista perhoa varten oli taktiikkataululla oli resepti valmiina, mutta aivan normaalistihan se sidonta meni. Eli omasta perhosta ei tullut lähellekään sellainen, mitä reseptissä luki. Tahto laittaa vähän sitä, vähän tuota, korvata sen sillä ja tuon tuolla! Mutta valmiiksi ne kuitenkin tuli, Harrin perho näytti siltä miltä piti, minun ei…
Sitten kioskin aukeamisen ja lupien oston jälkeen Siiriin odottelemaan omaa vuoroa. Miehiä taisi olla ringissä reilu puolenkymmentä eli rauhassa sai välineensä kasailla. Näin välikommenttina toteaisin, että 15 jalan vavassa on muuten ainakin yksi suuri haittapuoli: sitä ei nimittäin kovin helposti pysty kasaamaan tuolissa istuessa, aina on pakko nousta, paha miinus! Harri lähti ajamaan omaa vuoroaan (yllätys, yllätys) Glödärillä ja itse laitoin aamulla sidotun turjakkeen kokeilumielessä kiinni. Kun pääsin kunnolla virtaan tarkastelemaan perhon uintitaitoja, niin totesin että fläsät on liian pitkiä ja niitä pitää laskun jälkeen puukolla katkoa! Puolesta välin laskua nappasi kuitenkin kala kiinni ja hieman säikähdin ensi vedolla, kun kelan kampi kopisi taskussa olleeseen puiseen perhorasiaan
kivasti päästäen mukavan soundin. Taas tuntui vähän raskaammalta ja kalalla oli hyvät menohalut kohti merta. Kotamonttuun se sitten pysähtyi ja kun pääsi kalan tasalle vääntämään, niin hyvin sai pidettyä sen montussa eikä vaaraa ollut, että olisi koskeen ihan helpolla luiskahtanut. Olisiko joku kymmenisen minuuttia mennyt, kun Harri tempaisi kalan rannalle! Ennätykset parani edelleen ja sopivan kokoinen olikin, 96cm/9,1kg! Jäipähän se kympin/metrin rajapyykki vielä kummittelemaan…
Niin tuntui maanantaina, että pahasti ne nämä kalat kiertää tänä kesänä meikäläistä, mutta kahdella edellisellä laskulla taas tuli todettua, että voi se kierto joskus loppuakin ja tilanteet saattavat vaihtua erittäin nopeasti! Ei ollut enää kiirettä heittämään, muutama tunti meni tuota tuuria ihmetellessä rannalla, jonka jälkeen piti lähteä kalaa pakkaseen kiikuttamaan. Kunto meinasi oikeasti loppua, kun Siiristä sen kalan kanssa temusi mökille asti, voi vaan sanoa että onneksi ei ollut isompi! Pitänee aloittaa treenaus taas… Kalan pakastuksen jälkeen oli vuorossa Nuorgamin ”Apteekista” kaatoryyppypullojen osto ja pienoinen ruokatäydennys. Ilta meni rattoisasti kaatoryyppyjä otellessa ja mennyttä puoltatoista viikkoa muistellen. Illalla sitten vielä pikainen pyörähdys Staaloon maailmaa parantamaan…
18.7 LepopäiväMitään aikomusta ei ollut enää lohilupaa ostaa, mutta pieni suunnitelma oli lähteä jollekin Harrilla tiedossa olevalle järvelle rautujahtiin. Niin näytti synkältä sää, että ei itsellä tullut lähdettyä, mutta Rissanen kävi koittamassa sitäkin huvia. Pari pientä rautua kai sieltä oli tullut, jos oikein muistan. Itsellä meni päivä täysin lepäillessä ja sitten se reissun ikävin asia olikin jo edessä. Aamulla oli edessä mökin siivous, auton pakkaus ja kotiin lähtö... Ei olisi todellakaan tehnyt mieli vielä palata Kuopioon ja palata karuun arkeen...
Suuret kiitokset kaikille, joiden kanssa yhtä aikaa kalasteltiin, Lohirannan reilulle isännälle, Harrille ja Pehkoselle loistavasta yhteisestä onnistuneesta reissusta ja tietenkin Tenojoelle, jolle se suurin kiitos ja kumarrus kuuluu!
Palataan asiaan jälleen kesällä 2009!
<< edellinen
Tarinaa asiasta ja asian vierestä.